Articles

omistettu rukoukselle

viime viikkoina olemme tutkineet Apostolien tekojen 2:42-47: ssä esitettyjä yksityiskohtia. Tässä lyhyessä katkelmassa meille annetaan vilaus ensimmäisen vuosisadan kirkon elämästä ja erityisesti siitä, mihin ”he omistautuivat.”Apostolien tekojen 2:42: n mukaan ensimmäisen vuosisadan kirkko” omistautui apostolien opetukselle ja yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukouksille.”Olemme jo tutkineet heidän antaumustaan Jumalan Sanalle (ts. ”apostolien opetus”), yhteydenpito ja Herran ehtoollinen (eli” leivän murtaminen”), joten nyt käännämme huomiomme” rukouksiin”, eikä tämä ole ainoa tilaisuus, jossa lapsikirkon kuvaillaan olevan omistettu rukoukselle. Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen apostolit omistautuivat ”yksimielisesti rukoukseen” (AP.T. 1:14). Myöhemmin apostolit nimittivät seitsemän miestä valvomaan ruoan jakamista leskille, jotta nämä voisivat ”vihkiä rukoukseen ja sanan palvelukseen” (AP.t. 6:4). Mitä rukoukselle Vihkiytyminen siis merkitsee?

rukoukseen omistautuminen tarkoittaa sitä, että rukous on priorisoitu.

ensimmäisen vuosisadan kirkko kokoontui usein rukoilemaan. Käy läpi Apostolien teot ja huomaat, että he kokoontuivat rukoilemaan eri syistä. Esimerkiksi seurakunta kokoontui rukoilemaan tärkeistä päätöksistä, kuten päätöksestä korvata Juudas apostolina (AP.T. 1:24). Seurakunta kokoontui rukoilemaan rohkeutta, erityisesti Pietarin ja Johanneksen Sanhedrinin kuulustelun jälkeen (AP.T. 4:29-30). Seurakunta kokoontui rukoilemaan palvelustehtäviä, kuten lesken ruoanjakeluohjelmaa (AP. t. 6:6) ja Paavalin ja Barnabaan evankelioimiskampanjaa (AP.t. 13: 3). Seurakunta kokoontui rukoilemaan olosuhteista, erityisesti Pietarin vangitsemisesta (AP.t. 12:5) ja Paavalin matkasta Jerusalemiin (AP. t. 21:5-6). Kirkko kokoontui rukoilemaan johtajiensa puolesta. Paavali ja Barnabas rukoilivat jokaisen Apostolien tekojen 14:23:n mukaan nimittämänsä vanhimman puolesta, ja Paavali tapasi nimenomaan Efesoksen seurakunnan vanhimmat rohkaistakseen, opettaakseen ja rukoillakseen heidän kanssaan (AP.t. 20: 36).

ensimmäisen vuosisadan kirkolta opimme rukouksesta sen, että sen on tarkoitus olla ensimmäinen vastauksemme, ei viimeinen oljenkortemme. Aivan liian usein kysymme neuvoa Jumalalta sen jälkeen, kun olemme yrittäneet ratkaista asioita itse tai kun olemme käyttäneet kaikki muut vaihtoehdot. Alkuseurakunta ei kuitenkaan harjoittanut rukousta näin. Kun Pietari osoitti tarpeelliseksi korvata Juudas apostolina, niin kirkon ensimmäinen vastaus ei ollut kampanjoida ehdokkaiden puolesta eikä laatia jokaisesta yksilöstä hyviä ja huonoja puolia koskevaa luetteloa. Sen sijaan heidän ensimmäinen reaktionsa oli kokoontua yhteen rukoilemaan. Kun Paavali ja Silas asetettiin erilleen lähetystyöhön, kirkon ensimmäinen vastaus ei ollut psykologisten profiilien tekeminen nähdäkseen, ovatko he sopivia tehtävään, eikä tutkimusmatkan suorittaminen sen selvittämiseksi, mitkä yhteisöt olisivat Vastaanottavaisimpia evankeliumille. Sen sijaan heidän ensimmäinen reaktionsa oli kokoontua yhteen rukoilemaan. Kun Pietari vangittiin, kirkon ensimmäinen vastaus ei ollut rynnätä kuningas Herodeksen palatsiin ja anoa hänen vapauttamistaan eikä pyytää tuomioistuimilta valitusta. Sen sijaan heidän ensimmäinen reaktionsa oli kokoontua yhteen rukoilemaan. Ensimmäisen vuosisadan kirkolla oli ”etsi ensin” – mentaliteetti. Ennen kuin he olivat huolissaan siitä, mitä he voisivat tehdä, he käänsivät asian Jumalalle nähdäkseen, mitä hän voisi tehdä. He noudattivat vilpittömästi Filippiläiskirjeen 4:6: ssa olevia Paavalin rukousohjeita, joissa sanotaan: ”älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen kera Jumalalle tunnetuiksi.”Ennen kuin he huolestuivat, ennen kuin he yrittivät ratkaista asioita, he rukoilivat.

rukoukselle omistautuminen tarkoittaa, että rukoileminen on kurinalaista ajattelutapaa.

Rukous liitetään usein aikaan läpi Raamatun. Esimerkiksi Apostolien tekojen 3:1:stä saamme tietää, että Pietari ja Johannes menivät ”ylös temppeliin rukoushetkellä, yhdeksännellä hetkellä” (ts.klo 15.00) Apostolien tekojen 10: 30: stä saamme selville, että Kornelius sai enkelin näkynsä, kun hän ”rukoili talossa yhdeksännellä hetkellä.”Apostolien tekojen 10:9: stä luemme, että Pietari ”nousi katolle kuudennen hetken paikkeilla rukoilemaan” (ts.kello 12.00). On myös syytä huomata, että kun Jeesus opetti opetuslapsia rukoilemaan, hän sisällytti sanonnan ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” (Matt.6:11). Tuossa pienessä lausunnossaan Jeesus neuvoi opetuslapsiaan tekemään rukouksesta päivittäisen rutiinin käskemättä heitä suoraan tekemään rukouksesta päivittäistä rutiinia. Se, että rukous esitetään Raamatussa tavanomaisena tapana, osoittaa, että sitä tulisi pitää hengellisenä harjoituksena, jonka tarkoituksellisesti sisällytämme päivittäiseen aikatauluumme.

mutta rukous kuvataan Raamatussa myös jatkuvana, jatkuvana tai ajattomana toimintana. Esimerkiksi Korneliusta kuvaillaan ”hurskaaksi mieheksi, joka pelkäsi Jumalaa” ja yksi todiste hänen uskollisuudestaan Jumalaa kohtaan oli se, että hän ”rukoili jatkuvasti Jumalaa” (AP.t. 10:1, 2). Paavalin kirjeissä hän neuvoi lukijoitaan ” rukoilemaan lakkaamatta ”(1.Tess. 5:16),” olemaan alituinen rukouksessa ” (Room. 12:12),” kaikkina aikoina ”(Ef. 6:18) ja” jatkakaa hartaasti rukouksessa ” (Kol. 4:2). Se, että rukous esitetään Raamatussa jatkuvana toimintana, osoittaa, että rukouksen tulisi olla myös ajattelutapa, johon me vaistomaisesti käännymme hetken varoitusajalla.

rukoukseen omistautuminen tarkoittaa sitä, että rukousta ei pidetä merkityksettömänä pyrkimyksenä.

toisin sanoen ensimmäisen vuosisadan kirkko ei rukoillut ikään kuin he ajattelisivat, ettei heidän rukouksillaan olisi väliä. He rukoilivat uskoen, että Jumala kuunteli heidän pyyntöjään. Ajatellaanpa Apostolien tekojen 12:1-5: n tapausta, jolloin Pietari vangittiin. Kirkko kokoontui rukoilemaan hänen turvallisuutensa ja vapautuksensa puolesta. Sinun täytyy muistaa, että he olivat lisääntyneessä pelon tilassa, koska Jaakob teloitettiin vähän aikaisemmin ja hänen kuolemansa Suosio juutalaisten keskuudessa oli saanut Herodeksen jahtaamaan Pietaria. Kirkon näköalapaikalta oli todellinen mahdollisuus, että he menettäisivät myös Pietarin, joten he rukoilivat Jumalaa puuttumaan asiaan. He eivät ajatelleet asian olevan liian suuri Jumalan käsiteltäväksi, eivätkä he ajatelleet asian olevan liian pitkällä Jumalan käsiteltäväksi.

ymmärrämme, miten tärkeää on rukoilla Jumalan tahdon toteutumista aivan kuten Jeesus teki Luukkaan 22: 42: ssa. Me tunnustamme, että Jumala on meitä viisaampi ja ansaitsee siksi etuoikeutensa olla etusijalla. Mutta vaikka tiedämme, että Jumalan tahto on etusijalla, se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla kysymättä. Muista, että koko Uuden testamentin rukous esitetään ainutlaatuisena etuoikeutena. Esimerkiksi Jeesus sanoi: ”Pyytäkää, niin teille annetaan … sillä jokainen, joka pyytää, saa” (Matt. 7: 7-8). Johannes kirjoitti: ”Jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos tiedämme, että hän kuulee meitä kaikessa, mitä anomme, niin tiedämme, että meillä on ne anomukset, joita olemme häneltä anoneet” (1.Joh. 5:15-16). Ja Jaakob lisäsi, ”vanhurskaan rukous voi saada paljon aikaan” (Jaak.5:16). Kaikissa näissä jakeissa korostetaan, että rukous on voimakas eikä vähäpätöinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.